Näky hivelee sekasikiösilmiäni. Taidenäyttely. Tuon ihmisen tiedän, ja tuon ja tuon.

Taiteilijoita kaikki. Oikeita. Lapuissa sanat kiertävät. Sivuttain ja vasemmalta oikealle.

Puolisanoja rohtuneilta huulilta, kun kokonaiset ovat hukassa. Tänä vuonna aika on ollut läsnä,

kiire siellä sivussa ja rauha etualalla. Silloin syntyy valmista ja keskeneräistä. Syntyy taidetta sillä isolla kirjaimella, jota arvioidaan ja luetaan ja silmäillään ja nautitaan. Syntyy sitä, mitä taiteilija itse on ajatuksissaan tehnyt. Heittänyt lopulta vain paperille jokaisen viivan ja kirjaimen ja värin. Missä tuokin ihminen nyt olisi, jos ei olisi tullut tänne ottamaan aikaa?

Kiertelen joukossa, pujottelen itseni tuosta välistä tuon taideteoksen kohdalle. Kenen nimi on siinä? Teoksen nimi hymyilyttää. Tekisi mieli kosketella, hivellä vähän pintaa ja syvemmältäkin. Ei saa. Joskus luetut tekstit ovat jääneet mieleeni, jolla on taipumus unohtaa tärkeät ja vähemmän tärkeät. Yhdessä käsketään kumartua lähelle. Laita katsoja tekemään asioita, niin on sanottu. Oppi mennyt siinäkin perille. Kumarrun heti. Kannatti. Aika oli läsnä kuuluvasti.

Huumoria vakavan jälkeen. Huumoria vakavassa ja pyhässä. Ei kierrellä tekotapojen kanssa, ei luonnosten eikä valmiiden. Otetaan asia ja tehdään se. Kipeästä tehdään näkyvä. Totuudesta tehdään syvä. Valhe on taiteilijan työkalu. Valhe on uskoa taiteeseen.

Ripottelevaa sadetta sanoissa, sanojen muodossa. Lue ylhäältä alas, oikealta vasemmalle. Lue siitä kohtaa, jonne silmä pysähtyy sekunniksi, palaa seuraavaan. Lue taidetta niin kuin sinusta tuntuu. Rentoudu hetkeksi, istuudu ja ota kirjaimet käsillesi. Selaa niitä ripsillä, hivele kynsillä. Nauti mielellä.

Riisuudu taiteen alla, ole taiteilija tai katsoja. Pukeudu ulos itsestäsi, sinulla on kyky. Teos nuolee sinut puhtaaksi. Olet alasti sen edessä, olet näkymättömänä kaikessa. Sillä hetkellä teos, jota luet tai katselet, on kaikki. Ei ole ympäristöä. On vain se, jossa olet kiinni. Kiinni, vaikka leijailet. Kiinni, vaikka olet vapaa. Hän ymmärtää, ken teoksessa itse on käynyt. Hän tietää, ken teoksessa on elänyt. Hän, ken taiteessa on seissyt.

Katse harhailee, etsii. Tietää löytävänsä vaikka katsoisi minne. Tässä talossa on taide kaikkialla. Jokaisessa sivurakennuksessa on taide. Jokainen rakennus on jo teos. Täällä ihmiset ovat eläneet teoksessa, jokainen. Alusta lähtien, keskellä joskus vähemmän. Lopussa täysillä, täynnä epävarmuutta, pelkoa ja voittoa. Selviytymistä. Tietoa olemassaolosta.

 

Kuuntele. Kuuletko hengityksen? Huohotuksen tai sanojen hapuilun. Kuule hiljaisuus, kuule rauha ja läsnäolo. Kuule itsesi. Kuule toiset. Kuule maailma. Kuule elämä. Kuule teos.

 

Suutele sanoja, suutele värien hahmotelmaa. Kosketa hahmoa kuin oikeaa. Ole sen ystävä ja vihollinen, vanhempi ja rakastettu. Mikset voisi, valhetta se vain on. Teos on valhe. Uskotko sinä valheeseen?

Astele vielä vähän aikaa.

Vilkuile luomien alta, ole vähän salassa. Ole liikkuva piilo. Silittele ajatuksia.

 

Enää ei ole kiire, teos on valmis.

 

Marjaana