Retoristen taitojen tarpeellisuudesta.

1) Ilman retoriikkaa totuus voi jäädä luontaisesta vakuuttavuudestaan huolimatta tappiolle keskustelussa.
2) Monimutkaisissa kysymyksissä filosofiseen tietoon perustuva argumentti ei vakuuta yleisöä.
3)On tunnettava eri näkökantojen puolesta ja niitä vastaan esitettävät argumentit, ei siksi, että pitäisi esittää vääriä argumentteja, vaan siksi, että voisi tunnistaa ne vastustajan puheesta ja kumota ne.
4) Koska on häpeällistä olla puolustamatta itseään ruumiillisesti, on vielä häpeällisempää olla puolustamatta itseään sanoja käyttämällä.
5) Retoriikalla voi saada aikaan suuren vahingon, mutta sama koskee kaikkia taitoja paitsi hyvettä.

Lähde: Aristoteles: Retoriikka. Painotukset allekirjoittaneen.

Retorisesta repliikkipäiväkirjasta:
"---että mä en aio kertoa omaa mielipidettäni en siksi että olisin ylimielinen tuota --kohtaan vaan siksi että se ei varsinaisesti herätä mussa tunteita, tai siis että ei tuo ole mun tyyppistä, tai, jos mä sanoisin että eipä juuri hetkauttanut, niin olisko se sitten loukkaavaa kun ei se tarkoita mitään loukkaavaa vain että minä ja tuo ollaan ihan eri maailmoista. Siinä kaikki. Että siks mä ylipäänsä en kerro--"

"- Ole sä mun koira.
- No tuo nyt oli jo ihan törkeetä. Totta kai mä olen."

"Kirjotat sitte isona päiväkirjan. Panet sinne että --kohteli minua erinomaisesti ja hyvin.
Julkaset sen sitten. Teet siitä julkisen. Sillä lailla susta tulee kirjailija."

"--Että periaatteessa kaikki päiväkirjamuotonen kirjoittaminen ja luonnoskirjamaisuus on kirjallisuutta. Ja päinvastoin."

"Mä tiedän mitä mieltä mä olen tosta vasta, kun olen kirjoittanut sen."

"Annanko mä tän sille? Annanko?"

Totta kai annat.
Viet vaikka. Ite.

Essi