Jumala oleskeli tyhjyydessä ja vuodatti sormistaan sumua, jossa uiskentelivat eri metallit kuin tähdet ja uiskenteli myös kala, ja hän oksensi sydämensä ja siitä tuli maa joka kasvoi puita ja ruohoa ja käärmeen, ja käärme söi omenan ja tuli itse syödyksi, ja omena ja käärme lisääntyivät ja  täyttivät maan, ja kurjuus täytti maan. ja paljon kirjoitettiin tästä eikä se kirjoittamisella poistunut, ja he kutsuivat nämä asiat Saatanaksi. Ja kala, joka oli oksentanut sydämensä, laskeutui ja tuli miettimään näitä onnettomuuksia että hänet ristiinnaulittaisiin. Ja tapahtui niin, sillä hän oli kiivas kuin pantteri, vaikka kylmä; ja tapahtui, että hänen henkensä, suuri ja loistava, otti linnun muodon, jätti hyvyyden opit eikä surrut enää ettei kurjuus tuntenut käärmettä vaan kirjaimen; oli vapaa ja luotettava, uskoen että käärme väsyisi, kurjuuden täyttäisi valo, kevyempi auringon tulta, aineeton ja täysi.


Kirjoittaa Eeva-Liisa Manner