Nyt alkaa improvisaatiokirjoittamisen harjoittelu keholla!
Mikko Jylhä on mahtava äijä. Se opettaa sarjakuvan anatomiaa siten, että liikkuvaa ihmisruumista piirretään ja osa ryhmää liikuttaa toisiaan kontakti-improlla, ja toinen osa piirtää näitä liikkuvia.
Makaavat nurmella taidekoulun pihalla toistensa päällä. Katselen touhua ikkunasta mustasukkaisena. Menen aamukahvipöytään, Mikko, sanon, tule opettamaan meille tuota jumppaamista. Se lupaa tulla. Sarjakuvalinja kikattelee eteisessä, meillä soi seinäkello tik tak. Joku pyörittää teelusikkaa kahvikupissa, sen ääni, kirjoittajat on hiljaisia ja vakavia kuten kirjoittajat On. Ensin nostetaan kaveri omalla keholla.
Hihittävät, Mikko sanoo mutta minusta se on hyvä asia. Ihminen joka nauraa, ottaa vastaan. Ja luo. Ja se on niin kaunista!
Ihmismeri. Siinä ollaan nelinkontin ja sitten selän kautta pyöritään toisen päältä samaan asentoon, nelinkontin. Joni istuu ja kirjoittaa: "Liikunta on hupia kunhan siihen ei itse tarvitse osallistua. On erittäin viihteellistä seurata tilannetta tästä sohvalta, kun opettajat saavat keksiä, mitä tehdään ja näyttää vielä esimerkkiä. Oskaria ja Heidiä on mahtava katsella. Kun kierivät toistensa päällä lattialla. Porukka on kertakaikkisen sekopäistä. Olen meinannut joutua itsekin jo tahattoman päällehyökkäyksen kohteeksi."
Kollegiaalista. Kirjoittajalinjan opettaja on kiltti ja kantaa kollega Jylhän perille vahvat on tamman reidet nyt.
Pääsin Ainon luo kun se ei irrottanut otetta päästään, vaan itsepintaisesti tahtoi sen pitää ylhäällä vaikka kaikki muu osa vartalosta antoi periksi. Menin luo.
"Laske alas. Ei se muuten onnistu."
Ja pää vaipui. Taustalla vihreässä paidassa kirjoittaa muistiinpanojaan Joni Kuusisto. Ainon alla makaa Jenni, Ainon ja Jennin vieressä lähikontaktissa Oskari ja Heidi.
Napsakkata. Minä olen tuo kuvataiteen vieressä seisova joka katsoo alas. Kyllä kirjoittaja taipuu, jos sitä vaan kutittelee. Minä luulen että tilanne on ryhmän lämpiämisen - ja kirjoituksen - suhteen taas eri.
Essi
Kommentit