Kyllä neljä minuuttinovellia kertoo enemmän kuin neljä kuvaa.
Hyviä tekstejä.
Onnea vielä kerran kirjoittajalinjan Heidi Rundgren, joka voitit valtakunnallisen kirjoittajakilpailun tekstilläsi Maaäidin kutsu.
Onnea Heidi. Olen seurannut sinua tämän vuoden ajan, koko matkaasi päätöksestä vuoden viettämiseen virkavapaalla työstäsi aina tähän hetkeen saakka, lukuvuoden viimeisille hetkille, joka on nyt.
Mielenkiintoista on, miten samassa hahmossa voi noin voimakkaasti keskustella kaksi toisilleen vastakkaista voimaa. Toinen haluaa eteenpäin, kehittyä, iloita, keskustella, repiä itsensä auki ja näkyväksi, tulla siksi minäksi, joka on. Toinen käskee olla hiljaa, asettua, käyttäytyä kuin muut ihmiset, ja jos tehdä, tehdä kuitenkin Hyvin, koska siitä tulee ihmisen arvo ja mitta. Kirjoituksen mitta. Että kirjoittaa hyvin.
Nämä kaksi voimaa ovat kaikkien kirjoittajien jokapäiväisessä arjessa mukana. Kaikki kirjoitukset taistelevat samasta: Josko näkyä. Vai jäädä näkymättömäksi.
Hyvä teksti on näkymätön.
Erinomainen ei ole enää edes olemassa.
Minulle opettajana tämän vuoden palkitsevimpia hetkiä oli, kun näytit Heidi uudistuneen blogisi minulle. Ennen siellä oli puolikas kuva sinun kasvoista ja nimimerkki. Nyt haluat esiintyä ja kirjoittaa omalla nimelläsi, omilla kasvoillasi. Minä näen sen jonkun tarinan lopetuksena, ja toisen alkuna. Ja niin olkoon myös!
Olet lisännyt kuvan, joka on vartalo ja siinä pää. Se on ihminen joka olet sinä, omalla nimelläsi. Eikä se kiellä sinua kirjoittamasta läheltä itseästi aidosti ja rehellisesti, vaan päin vastoin. Se ei kiellä sinua olemasta törkeän, hirvittävän huono, sillä jos tulee huono, saa tulla. Huonoon on lupa. Häpeä on kirjoittajan  paras työkalu. Se ohjaa aina oikeaan suuntaan.
Huono teksti on hirveä.
Huono teksti haisee kauas ja on voimakas.
Huono teksti näkyy ja kuuluu joka suuntaan.
Huono teksti sykkii ja on elossa.
Huono teksti hengittää ja on, eikä salli muita.
Huono teksti on rehellinen eikä häpeä edes virhettä.
Huonossa tekstissä on aina virhe.
Huono teksti ei koskaan, edes unissaan, ole kunnianhimoton yritys.
Huono teksti on kunniallisinta puhtainta ja parasta, mitä voi.
Kaikessa luovassa työskentelyssä se miten olet mitä olet liittyy siihen miten teet sitä mitä teet. Tuon voi joku sanoa paremmin, en aio editoida nyt tätä tekstiäni. Syksyllä sanoin: Menkää kävelylle. Se on kirjoittamista. Ja menitte. Sanoin menkää ulos ja katsokaa pensasta, älkää kirjoittako sitä vielä. Pensaan katsominen on kirjoittamista, sanoin, ja osasin jo odottaa niitä hirveitä katseita. Tämä on kyllä suuri pettymys, katseissa luki. Tämän piti olla hauskaa, luki katseissa, ja yhä kaikki toivat minulle erinomaisia tekstejään, kirjoittaja osaa kyllä kirjoittaa kun hän tulee opiskelemaan.
Hän on hyvä siinä.
Käske kirjoittajan kirjoittaa.
Hän istuu alas ja kirjoittaa tunnin keskeyttämättä sitä, eikä kysele. Käske kirjoittaa toinen tunti. Kirjoittaja kirjoittaa. Sen hän osaa. Hän osaa kirjoittaa paljon ja kauan. Mutta siitä kirjoittamisessa ei ole kysymys. Kirjoittamisessa on kysymys rehellisyydestä ja uskalluksesta ja näkemisestä. Ja tämä on näkyväksi tulemista, jos mikä.
 Käveleminen on kirjoittamista. Jos on uhkarohkea, ja siihen ilo yllyttää, on mentävä ihmisen luo ja katsottava häntä. Se on kyllä hirvittävä hyppy. Mennä ihmisen luo ja puhua hänelle. Se on kirjoittamista. On muistettava hengittää.
Se miten hengittää ja miten kävelee on kirjoittamista.
Minä en ole mikään opettamaan hengittämistä enkä kävelemistä.
Minä voin vain lukea tekstin. Ja kun luen sen, lukea sen vain kirjoittajaansa vasten, en muita.
Ihmistä ei voi opettaa olemiseen eikä aistimiseen eikä kukaan muu tiedä omaa nimeään paremmin kuin se joka sitä kantaa. Sitäkään ei voi opettaa mutta siihen voi opiskella. Omaan nimeensä voi opiskella. Nämä asiat tapahtuvat samanaikaisesti kirjoitusten välissä ja niiden sisällä, eikä niihin juuri puututa. Vaikka sisäinen tieto on, että kirjoittajalinjalla katseet keskustelevat. Näkijät puhuvat katseilla.
Kirjoittajalle jokainen valinta, jokainen teko on kirjoittamista. Oma nimi on kirjoittajan kaunein kirjoitus ja se on yhtä aikaa kaunis kuin Jumala ja hirveä kuin Helvetti.
Heidi sinä olet.
Sinulla on kaunis nimi ja kauniit kasvot.
Sinun kasvosi näkyvät niin että jokainen voi ne tarkistaa.
Sinä luot energiaa ympärillesi, missä liikutkin. Sinä kommunikoit tällä hetkellä kaiken kanssa, mikä on. Huomaatko sitä?
Kirjoituskilpailun voitto on satoa, seurausta siitä, että sinulla on kasvot ja nimi näkyvillä etkä enää jaksa hävetä. Sinä iloitset. Se säteilee kauas. Voitot on voittoja. Sato on satoa, mitä siitä. Sitä kylvetään ja sitä niitetään. Mutta mitä jää.
Kun ilo toteutuu, sille ei riitä mikään. Sille ei riitä minä. Se, hyvin äkkiä, kyllästyy ja haluaa yhä turpeammaksi. Se haluaa tuottaa iloa myös ulos itsestään ja niin minusta, joka on, tulee maailma, joka on. Olet viriävä vesi. Olet valo, joka suuntaan. Etkä pelkää, se voitti joka tahtoo iloita. Minä en onnittele voitosta, minä onnittelen ilosta.


Essi