Nyt ei enää ärsytä. Minähän kirjoitin tuossa tuokiokuvauksessa, että ärsyttää. Se oli sen hetken tunne. Se meni ohi, kun sain purkaa ajatukseni paperille. Sellaistahan se on.

Mitä minulla nyt on mielessä? Itsensä kehuminen. Miten oppia ottamaan kehuja vastaan ja miten oppia kehumaan itseään? Muistan, kun olin itseni haukkumisen suossa jokin aika sitten. Siitä ei oikeastaan ole kovin pitkä aika. Aloin opetella kehumaan sisäistä lastani, herkkää pientä luovaa sielua. Tämä taiteilijalapsi sisällämme on hyvin epäluuloinen, eikä luota keneenkään, ei itseenkään. Mutta kun sinnikkäästi toistaa muutaman kuukauden päivittäin niitä kehuja niin hän alkaakin uskoa! Mieluummin hän kyllä edelleenkin uskoisi kaiken roskan ja arvostelun, mitä hän saa osakseen. Mutta tulee muutamia päiviä joilloin lapsi uskookin olevansa ihan kiva tyyppi.

Miten häntä voisi kehua? Voisi sanoa, että...

Olet arvokas.
Olet ainutlaatuinen.
Olet kyllin hyvä.
Osaat kirjoittaa.
Pidän sinusta.
Pidän sinusta paljon.
Sinulla on oikeus unelmiisi.
Sinä saat seurata omaa elämänpolkuasi.
Sinulla saa olla omia mielipiteitä ja sinä saat pitää niistä kiinni.
Saat kyllä muuttaa mielipidettäsi (jos on sen aika).
Sinä saat helliä ja hemmotella itseäsi.
Sinä saa olla juuri sellainen kuin olet.
Saat kyllä muuttuakin (jos on sen aika).
Saat levätä ja rentoutua.
Osaat kuunnella sydäntäsi, kun oikein hiljaa kuuntelet.
Saat olla hyväksyvä itseäsi kohtaan.

Halaa itseäsi.
 
Jos tuntuu, että ei millään keksi mitään hyvää sanottavaa, voi lukea vaikka Positiivareiden Aamiaisarkistoa.  Nimittäin se vanha negatiivisten ajatusten levy pyörähtää liian usein päälle. Niin helposti. Huomaan sen itsestäni... Mutta sellaista elämä on. Hyviä ja huonoja päivä. On ihan terveellistä, että välillä on se ahdistuksen päivä. Kunhan vain se ei jatkuisi. Tuskasta on hyötyä. Olette varmaan kuulleet joskus luomisen tuskasta?

Sitä se tosiaan on. Tuskaa, jonka jälkeen onneksi usein tulee se palkinto: jotain itsetehtyä, synnytettyä, luotua. Siinä se sitten on. Kuin pieni vastasyntynyt vauva kehdossa.

Heidi