Keskiviikko

Aamupäivä oli taas Veeran luentoa. Kaik meni nappiin kunnes tultiin ylösnousemukseen, kliimaksiin.Siihen asti osasin mielessäni yhistää teoriat kakkoskokoelmaani. Tää mun päähenkilö on niin ailahteleva etten meinaa milhään saaha sitä kuriin. Vai enkö suo sille voittoa? mitä? miten? Kenties päähenkilöni kantaa menneisyyttään viel liikaa mukanaan, ei milhään luopuis mistään, kaik vain ottais.  En halua päästää sitä helpolla ja revin sitä nyt joka suunthaan. Eiku töihin, ensin lukemaan ja sitte kirjoittamaan (nykyinen työni). Voikaahan kaikki hyvin. Ollaan ja eletään vaan, eihän täällä muutakaan voi.

Torstai

Katothiin elokuva, Angel heart Veeran luennolla. Jäi mieleen paha väite ko. elokuvasta: Ei auta vaikka kuinka olisit tänään hyvä ihminen, se pahuus seuraa siel perässä ja tulee sit päivä kun huomaat pahuus on ittessästi taas...

ja itte saatana teki sen hyvän teon, pahuudellaan?