(30)
"Kirjoita, Anni, blogiin jotain tuosta kurssista."

Hei Anni, olen taas sinä. Niin kuin monta kertaa ennenkin. Yläasteella olin usein Elise. Onkohan minun nimi liian pitkä, etteivät ihmiset sen vuoksi jaksa sitä sanoa ja valitsevat vain jonkun helpomman? Kirjoitan kuitenkin, kuka sitten olenkaan. (selvinnee lopusta)

Niin, elokuva- ja TV-käsikirjoittamista Jarkon johdolla tämä viikko. Rento mies, jonka ääni lentää pitkälle ja putoaa kasvoille. Näin huomioin hänestä. Tiesi mistä puhui, ja haroi hiuksensa sekaiseksi pesäksi epätasaisin väliajoin. Ja mistäkö puhui? Olin eniten hereillä aikoina, jolloin puhe oli repliikeistä ja dialogista, repliikkityttö kun olen. (Olin kyllä muutenkin koko ajan hereillä, tämä mies osasi pitää kiinnostuksen elävänä.)
(25)

Käsikirjoitus on työkalu. Dialogeihin ei saa kirjoittaa liian pitkiä repliikkejä ja repliikki on aina reaktio johonkin. Se ei synny tyhjästä. Minun pieni pääni haali kaiken tärkeän repliikeistä, ja samalla käsi innoissaan kirjoitteli valikoituja repliikkejä päiväkirjaan.

-Mikä sun nimi on?
-Parasta ennen 15.4.

(20)
Dyykatessa saattaa tutustua toiseen vähän yllättävissä paikoissa, ja vielä yllättävämpään henkilöön. Kaikkea voi kokeilla sarjakuvassa tai kirjoittamisessa. Tai ihan oikeastikin.

Saimme kotitehtävänkin, liittyen dialogin kirjoittamiseen. Miten saada kohtaus näyttämään joko rakastavaisten keskustelulta tai vaihtoehtoisesti äidin ja pojan keskustelulta, kertomatta sitä suoraan? Eli sijoitamme dialodin ruokakauppaan nuoren miehen ja vanhemman naisen välille. Minun tehtäväksi tuli saada heidät näyttämään rakastavaisilta. (15)

"Sulkautunut lapsi repii nukelta silmät ollessaan vihainen."

Ulkona paistaa muuten aurinko, ja on oikeasti lämmintä. Menkää ihmiset ulos, älkääkä istuko sisällä ikkunasta katsellen. Minä teen juuri tällä hetkellä niin, vaikka läppärin voisi viedä uloskin. Taidan viedäkin pian, hyvä idea vaikka itse sanonkin. (10)

Tekisi mieli mennä sairaalan odotusaulaan katselemaan odottavia ihmisiä. Mitä muuta he tekevät kuin vilkuilevat rannekelloa ja selailevat viisi vuotta vanhaa Seuraa? Odottavat ihmiset taitavat loppujen lopuksi olla yhtä kekseliäitä tekemisen suhteen kuin köyhät opiskelijat ruokailunsa. (5)

On muuten sekalaisin blogikirjoitus, jonka olen tänne kirjoittanut. Hyppelehdin kuin pelästynyt jänis. Kai minä sitten vähän olenkin sellainen, toisinaan. Ehkä on parempi armahtaa lukijat, ja räjäyttää kolmenkymmenen sekunnin amerikanmallistoinen pommi. Ottiko joku sekuntikellolla aikaa, joka lukemiseen kului?

Marjaana

(0)