Istun kotona, oman huoneeni lattialla, ja nojaan sänkyyni. Läppäri on sylissä, missä sitä ei kuulemma saisi pitää, kone ei saa hengitettyä tässä kunnolla. Pidän silti. Ei se heti tukehdu.

Jätin muovipussin lattialle, mutta tuli tunne, että se pitää ottaa yöksi sieltä pois. Kissa kuitenkin rapistelisi sitä yöllä. Sitten tajusin, että ei se rapistele. Muistin. Se onkin nukkumassa, eikä herää yöllä tai aamulla. Takapihalla olevat kukkaset olivat lakastuneen ja paleltuneen näköiset, halusin sinne kukkivan ruusun. Ehkä vien sinne sellaisen, ennen kuin lähden takaisin Liminkaan.

Ostin tänään takin, väittävät syksyn tulleen. Pian tulee talvi, lunta ja pakkasta. Elän vielä kesässä, enkä tajua muutoksia. On tapahtunut liikaa, en pysy enää perässä. Menikö kesä jo?

Taustalla soi Apocalyptica, kannettavani tuuletin hurisee. Muuten on hiljaista, tämä talo ja sen muut asukkaat nukkuvat jo. Minun on ikävä.

-Marjaana-