Eskapismia.
Olen tana paivana kaivannut internetia kolme kertaa.
Mina joka en jaksa olla netissa uli 10 minuuttia. Siita nama luhuet kirjoitukset.
Anteeksi kamalat kirjaimet.
Olen nettikahvilassa, eksuin.
Vihaan suurkaupunkeja! En pida Helsingista. Rakastan Berliinia.
Se on.. en ummarra tata. En pida suurista kaupungeista, mutta Berliini, jo koneessa ajattelin etta saksalaiset ovat paljon suomalaisten nakoisia (tuossa vieressa joku hurmaava tupakinhajuinen kaljaa juova islamilaismies rupesi laulamaan jotain intialaista huminaa. Ja sitten aina valilla katsoo minua. Humuilen tahan ruudulle. Tumma mies, tummia ovat taalla kaikki.)
Taidetoimikunnan residenssi on kaunis. Sen pohjarakenne on nerokas, suuri tilava huoneisto, jossa on hauska seurustella muiden taiteilijoiden kanssa (kuvataiteilija Rovaniemelta).
(Islamilaismies hermostui minuun kun en anna palautetta ja nousee ja helskuttelee avaimia aggressiivisesti taskussa ja haisee voimakkaasti partavedelta ja lahtee. Huva niin.)
Menin kauppaan ja siella oli kilokaupalla paksua saksalaista makkaraa ja kummenta laatua oliiveja, tuoretta leipaa, juustoja, viinia, ruokakaupassa.
Menin ihan sekaisin. Ostin kaikkea.
Putiikin pitaja mui tuoretta vihannesta kadulla, se oli paratiisi, miten oli kahden miehen nurkin kokoisia tomaatteja.
Vihaan suurkapunkeja! Rakastan Berliinia.
Huomenna kirjoitan. Nut olen vahan maistellut eika siita tulisi mitaan. Kirjoitin kahvilassa kaksi tuntia luonnoskirjaan ja tilasin viinia, mutta tassa kaupunginosassa (Wedding) kukaan ei osaa englantia. Sanoin: "Red Wine." Tarjoilija sanoi: kdkdk kdkdk, bitte? Sanoin: "Jees." Humuilimme. Sain kaksi lasia elamani pahinta viinia.
On selvaa etta huomenna uritan muistella tata kirjoitusta. Ei ole tavanomaisia kirjaimia, mika tekee tasta paremman kirjoituksen (viereen tuli uusi mies. Iltaisin miehet ovat liikkeella. Jos naiset ovat liikkeella, niilla on lastenvaunut mukana, korkokengat, tai jos uli keski-ikaisia, huivi, jossain muotoa. Tamakin mies on vahvanokkainen ja vilkuileva ja polttaa tupakkia.)
Minun 40 centtia on kautettu. Ei ollut huvia maileja. Mutta olin Netissa hetken. Maailma on paikoillaan.
Minun aiti on niin holmo etta lukee tata ja luulee siita etta tietaa mita minulle kuuluu.
Aiti: Taalla Berliinissa on kostea ilma ja pahantuulisia ihmisia, pidan niista juuri pahantuulisuuden tahden, ovat ihan mahdottomia, tahdittomia ja nopeita. Voin huvin.
 
sinun, Essi