Opiskelija B tulee minun työhuoneeseen.
Hän angstaa.
"Tää ei toimi mikkään ei toimi."
Hän ojentaa vihkon, " se on keskeneräistä."
Hän ojentaa yhtä aikaa printin, kysyn onko valmis.
"Mä en ymmärrä siitä mitään." Työnnän kädellä vihkon pois. Otan printin, katson sitä.
"Tämähän on Ismo Alankoa."
Opiskelija huokaa, olkapäät tipahtavat alas.
"Tämä on laululyriikkaa, jumalauta tämä on hyvä!"
Laitan netin päälle. Etsin Ismo Alangon sivuja. Innostun aina vähän, saatan alkaa huutamaan joskus, kuin tässä, "No nii nyt me lähetetään tämä Ismo alangolle" (opiskelija ryntää ovelle, mikä hellyttävä ele, hän yritää vetää ovea kiinni, hän vetää ovea kiinni mutta siinä on rako, kuulivatko jo kaikki? Opiskelija roikkuu rivalla. Nauran hänelle. Käsken istumaan alas)
Laitan Ismo alangon sähköpostiosoitteen ylös, "osaatko lähettää maileja?"
"Mitä? Se on kesken vielä."
Luen tekstin. Se on loistava. Se soi kuin laulu, se on jo musiikkia.
"Jumalauta tästä tulee hyvä. Lähetätsä tän sille vai lähetänkö minä."
Opiskelija hymyilee.
Ovi on raollaan.
Kuuliko kaikki.
Varo, Ismo Alanko. B:llä on tekijänoikeudet kans, sitte.


Essi