Onneksi ei ollut aamulla paljonkaan hajua siitä, mihin pitää mennä, niin en enää sitten ehtinyt olla paniikissa mistään muusta. Eksyinkin matkalla, kun olin keksinyt semmoisen idean, että seuraan vaan tuurilla joitakin taiteellisen näköisiä ihmisiä. Teillä on ihana koulu ja mukavia ihmisiä täällä. Haluaisin itse olla täällä koululaisena. Sitten olin taas paniikissa, koska tein niin hirveitä kaavioita ja numeroituja listoja fläppitaululle. Luin myös kirjoja ääneen, koska sillä sijainen saa ala-asteenkin oppilaat saadaan rauhallisiksi aina. Yhdeltä aloitamme kirjoittamisen ja on ihanaa päästä näkemään, mitä täällä on kirjoitettu.