Marraskuu tuntuu jotenkin todella paljon pimeämmältä kuin lokakuu. On ihan kamalan outoa nähdä lunta näin paljon marraskuussa, minä en todellakaan ole tottunut siihen. Kylmyys tuntuu myös vetävän selän ja niskat aivan uusiin ulottuvuuksiin. On hassua kuinka rämänä ihmisen ruumis voi olla, mutta samalla ihmisen mieliala voi olla vaikka kuinka korkealla. Vaikka jatkuvasti on selkä, niska ja pääkipeänä niin ei siitä kovinkaan paljon välitä, kun on muuten hyvä olla.

Ehkä kipu todellakin on vain korvien välissä. Voiko luulosairaus sitten muuttua ihan oikeaksi sairaudeksi, jos ihminen uskottelee itselleen riittävästi sitä, että on sairas? Voiko ihminen parantua jostain uskomalla täydellisesti siihen, että on taas terve? Voiko ihminen koskaan uskoa johonkin niin täydellisesti, että se oikeasti vaikuttaisi jotenkin? Vai epäileekö ihminen aina?

Lol. Kamalan wannabee syvällistä. Ja täynnä typoja, epäilemättä. Nyt väsyttää ja pitää mennä nukkumaan, mutta ennen sitä vielä jotain pientä.

"Mua vaivaa
ikävistä ikävin
milloin beibi palaat takaisin
etkö tiedä
voi yksinäisen miehen viedä
marraskuu" 
- Miljoonasade, Marraskuu