Kirjoitin luonnoskirjaani seuraavan tekstin maanantaina 1.1.2007.

Mielenmerestä nousi merilevämatto syleilemään minua. Se tarttui jalkoihin ja keuhkoihin. Musta valuva merilevä kiinnittyi aivoihini. Alanko rimpuilla? Huutaa? Paiskata levää ympäriinsä?

Ei.

Sitä ei ole oikesti olemassa. Repiessäni mielenmerilevää vahingoittaisin lähimmäisiäni. Täytyy odottaa, että levä irrottaa otteensa ja valuu takaisin mereen. Kuinka kevyesti se käy vain hengittäen ja istuen!

Kirjoitus omistettu nimettömästi kaikille, jotka myös rimpuilevat mielenmerilevän kanssa. Tiedän, että teitä on paljon...

Heidi