Luin Ismon runot läpi. Sanoin että se kirjoittaa yhtä ja samaa runoa. Nyt kolme-neljäkymmentä liuskaa makaa hajallaan lattialla. Minä en tiedä onko se kannanotto vai prosessin osa tai vaihe. 
On oltu hajallaan, kaikki enemmän tai vähemmän tekevät kuolemaa. Mutta ensi viikolla puhutaan ja lyön lyriikan teorialla päähän niin että kipiää
käy.

Kaikki makaa mahallaan tänään. Sataisi edes, kuten edellämainittu kirjoitti runossaan. Istun sohvalla ja kommentoin kommentoimattomia tekstejä, on lämmintä, hyvä äänimaisema, ei hajaääniä, kaikki riisuutuu ja on ihan ilman mitään. Puut, lähinnä. Ja ihmiset, linjalla. Ovat vain, eivät yritä. Tarkoitan tällä kirjoittamista ja olemista, en laiskuutta. Olisko semmoinen päivä parempi jolloin ollaan alasti. Voisi olla että olisi.
Viikonloppu. Minä kerään kipeät lapseni ja teen pesän niille jonnekin turvaan. Maanantaihin, kaikki. Lehtiä sataa, keltaisia, ja lintuja parvi.

Essi