Koko blogin luonne ja kaikki tässä on alkanut sen verran ottaa päähän, että kirjoitan tänne mitä vain. Mitä vain! Terveisin kirjoittajalinjan opettaja.
Kuvia. Kuva 1:
Minä kävelemässä hylätyn käsikirjoituksen kanssa tuulessa ja viimassa Tupoksen Salelta kotiin päin. Kannikoita paleltaa, tuuli tulee sieltä päin, takaa. Luin saatteen. WSOY:n kustannustoimittaja kehuu ja sitten sanoo tekotaiteelliseksi. Suunnittelen hänelle korttia. Se on ystävänpäivältä jäänyt, käyttämättä. Kannessa on typerän näköinen tekotaiteellinen kuva ja siinä lukee isolla fontilla: OLET KIVA! Sisään kirjoitan. Arvoisa sejase. Tämä lienee ensimmäinen kiitoskortti hylätystä käsikirjoituksestani. Kiitos. Kiitos. Voi hyvin. Ja allekirjoitus.
Kuva 2:
Työhuone. Aamu, ikkunalauta ja valtava ikkuna, jota istun. Valo käy, sininen, kirkas, kylmä valo. Ei muita. Siivooja kävelee roskapussin kanssa pois. Pahoittelin hänelle sitä että "täällä eletään kuin siat." Siivooja väitti ettei yhtä paljon kuin muissa luokissa. Rauhoitti.
Kuva 3
Kotisohva. Mies, joka katsoo musiikkivideota. Siinä kaunis nainen, joka näyttää lapselta.
sanon: Onko ihana tyttö?
mies sanoo: mmmm. eeeeii... kun hyvä biisi.
Nauramme pitkään.


Ollut hyvä viikko. Romaania pohdimme. Eilen keskustelussa tuli ajatus: Kuka olisi tämän päivän Da Vinci? Tällainen renessanssi-ihminen, joka osaa vähän kaikkea? Väinämöishahmo, samalla taiteilija ja soturi. Äh, ei enää eletä renessanssia, nyt spesialisoidutaan. Minä en tiennyt edes, että Kaspianmeri ei ole meri kuin järvi. Aamulla jäin kiinni Laanaojasta. Sijoitin senkin väärään paikkaan. On ehdotettu Tony Halmetta. Muita ehdotuksia?