- Toitsä niitä.
- E. Mitä.
- No niitä runoja. Viis piti olla.
Mutta opiskelija B pudistaa päätä.
- Mites nyt, aiotsä suorittaa..
Mutta opiskelija B katselee minua. Eikä katseesta voi lukea mitään. Mitä voi tehdä, voi katsoa takaisin: Kukin, mitä tahtoo.
- Mä ajattelin kyllä että käsken Kasimirin...
- No käske tänne se.
- Että jos se tulis.
- Saa. Hyvä ajatus.
Ja sama, rauhallinen katse. Silmät silmiin.
Alan hommaillta muuta mutta kohta meillä on performanssi.
Kasimir käskee runoilijat ovelle ja hän itse käyttää lavan, siinä on neliön muotoinen alue sitä varten.
Hän istuu tuolilla selin meihin ja sitten kaatuu tuolilla selälleen. Alkaa puhua: "Minut käskettiin tänne kertomaan jotakin, mutta mitä voi kertoa..." Hän ottaa maalarinteipin ja teippaa sillä pään, alaston yläruumis, ja nyt teipillä rajattu puhuva pää. "Ihmiset on vapaita. Voi sanoa mitä haluaa mutta mitä haluan sanoa..." Hän teippaa pään toisen kerran ja tekee teipillä hirttosilmukan ja köyden, josta itse pitää kiinni, "Haluanko sanoa kauniita asioita?" Hän alkaa teipata päätään niin että happireikiä juurikaan ei näy, ja miten käy - mitä enemmän teippiä pään ympärillä, sitä enemmän puhetta, siellä menee puhe puuroksi mutta kauniit asiat tulevat teipatun muumion pään takaa, puurona ruusut ja rakkaus, joita ei usko.
Ajattelen että puhuva muumio on sininen. Lähinnä hapensaantiasioita mietin ja osuuttani siinä jos performanssitaiteilija alkaa voida huonosti, mutta esitys loppuu.
Alamme puhua siitä. Vaikuttavaa, sanoo joku. Toinen on punainen. Kolmas sanoo että säikähti.
Olen nähnyt niin monen ihmisen täällä tekevän saman tempun monta kertaa aikaisemminkin:
1. Minä haluan sanoa = Putoan selälleni lattialle.
2. Mitä haluan sanoa= Onko Minulla Mitään Minkä Haluan Sanoa.
3. Sanon sen, mitä haluan!= Teen sen naama umpeen teipattuna niin että kasvot on muumio!

Ihminen tekee kaikkensa tullakseen näkyväksi.
Ja sitä kohti mennessä -  kaikkensa pysyäkseen piilossa.
Ei ihminen pimeää pelkää!
Vaan valoa!

Kiitos Kasimir. Jenni olet läpäissyt lyriikan.
Kas, näen pihalla sen, joka nukkui aamut ja nyt päätti saapua koululle. Tästä tuli hyvä päivä. Päivistä yleensä tulee hyviä, kun ei odota niiltä mitään erityistä.

Essi