Päätän vain maata ammeessa ja odottaa. Makaan ja värisen. En tiedä kuinka kauan. Vesi pysyy ihmeellisesti lämpimänä. Ajantajuni häviää. Olen rentoutunut ja kiihottunut. Yhtä aikaa.

Ovi aukeaa. Havahdun. Aamos astuu sisään. Hän katsoo minua ja hymyilee. Punastun. Näkeekö hän sen, kuinka kiihottunut olen?

- Onko vesi vielä lämmintä?

- Kyllä. Ihmeellistä. Kuin se ei jäähtyisi ollenkaan.

- Se on sitä Maijan taikaa. Tarvitsetko mitään? Aamos kysyy. Hänen äänensä menee matalalle ja tulee luokseni hitaasti kuin usva. Hän itse jää seisomaan oven viereen.

- Tarvitsen. Minä tarvitsen sinut.

 

Aamos naurahtaa ja istuu tuolille.

- Olen sinun. Tässä ja nyt.