Lapsuus ei ole osa

elämää; se on syvyys

kaiken alla, mikä sitten tapahtuu.

Elämäntyö, josta ei tule mitään,

on aina ollut valmiina, puolen tunnin

leikki. Ensimmäiset

sanat suojaavat meitä yhä vielä; metsä

on metsä, vuoret eivät liiku. Jonakin

päivänä me väsymme niin, että

menetämme julmuuden, jota

eläminen vaatii. Sellaisena päivänä

isäni kuiskasi: "Minä muistan

Åbackenin." Hän oli jälleen

sisällä leikin mahtavassa riitissä.

Hän leikki,

että hän kuoli.

 

Gösta Ågren

(Tääl 1989)