19230.jpg

S, saanko esitellä. Paistaa kartanossaan lättyjä ja iltaisin, vierailevien tähtien kanssa tuijottaa kiikarilla taivaalle. Kirjoita se ero, Edith, sanoin tänä aamuna, kun se istui puikkojensa kanssa sohvalla. 

Edith sanoi, ettei voi. Etteivät "todennäköisesti koskaan eroa, nämä."

Mutta tarinankerronnallisesti se on nyt välttämätöntä, sanoin, tarinan maailmassa ne erovat vaikka todellisuudessa.. jos hahmot elävät jossain, sillä ei ole nyt merkitystä, sanoin. "En minä näe sitä. Minä en näe niitä eroamassa,"Edith sanoi. Yritä edes, sanoin, ja lainasin Aristotelestä.. tärkeämpää on näyttää mitä olisi voinut tapahtua..

Viikonlopun jälkeen näemme, miten kävi. Erosivatko. Missä on kunkin kirjoittajan lasinen seinä, minunkin. Sen etsin ja hakkaan turvenuijalla palasiksi. Ja tulee uusi seinä ja uusi. Niin käy aina.

Pari viikkoa sitten Tiia tuli hehkuen aamulla ja ilmoitti että oli tajunnut asian:
"Määhän voin tehdä tarinassa ihan mitä tahansa! Ihan mitä tahansa! Määhän voin mennä niin pitkälle asioissa kuin haluan!"

Ninpä.