Kuuntelen musiikkia kuulokkeilla. Muistot palaavat mieleeni aina kun ääni värähtää; lyö tajuntaan neulallaan. En pysty pidättämään kyyneleitä. Ne ovat liian arvokkaita. Jostain syystä puhallan jälleen sydämeeni. Osa menetetystä muistosta ryömii poskea pitkin. Huuleni nappaavat itkun varjon. Seison kotona kuin korurasia. Tunteet aukaistaan silmieni takana. Tapasin varjon, jonka ajattelin olevan omani. Muisto syleilee ihanilla makupaloillaan ennen kuin rutistuu sydämeen. Yhä vain uudestaan... kunnes musiikki kuoli. Jäljelle jäi kaunis kaulakoru.

petri