it is to recognize each other, to learn to see the other and honor him for what he is."

Tavoilleni uskottomana menin tekemään tuon persoonallisuustesin. Tähän minut härnäsi Heidin idea siitä että ihminen muuttuu vuodessa toiseksi. Toissapäivänä huusin ystävälleni puhelimeen: "Emmä ole mikään Gandhi."
Naurettiin. Tein päätöksen, joka Vaati ja olin Gandhi. Tein testin ja Gandhi ja minä ollaan se, mitä minä en ikinä ole halunnut olla ja mitä minä eniten pilkkaan ja nauran. Idealisti.
Mutta Hessekin oli ja Camus (en tiennyt että Camus oli noin vaikuttavan näköinen mies, ihana).

Sitaatti on Hesseä. Käskettiin ryhtyä opettajaksi. No jaa.

Surkeinta tässä on että suurin pelko ja suurin haave näyttävät toteutuvan ihmisessä aina. Aina. Ihminen kulkee suurinta pelkoaan kohti joka hengityksen vedolla aina. Ja suurinta nautintoaan kohti. "Pitäisi enää tietää kumpi on pelko ja kumpi on nautinto."

Essi

Asiaan mitenkään liittymättä: Heidi soittaa rumpuja ja Laura hanaa.
"Hanaa" on verbi ja tarkottaa hanaamista.