Koulu loppuu. Pääsykoekirjat.
Tentti: Joko pääsen tai en. Jos en pääse niin en.
On keskusteltu Tuiran uimalaan menemisestä, heräämistä on toivottu opettavan tahon osalta. Oppilasmateriaali venyy kuin räkä. On keskusteltu runoista. Hyvä olisi sellainen tehtävä ensi vuodelle, jossa tekisivät esittelyvideon itsestään heti kärkeen. Oma runo, sen taustalle biisi, sitte jotai fiksui tekstei alalaitaan.
Hä? Sarjislinja leikkaa ja tekee aidon näköisen.
Ja sitte lähetetään YLElle. Ja sitte tulee kuuluisuus ja kaikki, maine. Sen perässähän tässä juostaan, ei muuten. Muuten on ihan turha kirjoittaa mitään.

Oppilasmateriaali tuli kuitenkin vastaan ruokatunnilla Rantatietä, kun palasin kollegan kanssa kaupasta. Se vilkutti ruskeaa kirjekuorta kädessään, molemmilla samanlainen. Luin kannen, Tampereen yliopisto. Hyvä valinta, kollega vakuutti. Hymyilin. "No niin. Me mennään nyt sinne elämän näyttämölle," oppilasmateriaali sanoi. Ne jatkoivat matkaa postille, minä kollegan kanssa valmispastalle. Kesä, kesä, kesä.

Kesä.


Keeeeee-sä.

Ke-e-eh-ehe-sä. Säsäsä.

Essi