Tarkoittaa tietääkseni vaikeuksien kautta tähtiin (tai voittoon). Viime perjantaina hieman ennen keskipäivää  kirjoitin viimeisen lauseen omaan projektiini, joka oli miltei koko syksyn niin pahasti jäässä ja ruosteessa, että sitä piti oikein kotiin mennä kirjoittamaan. Aikaa oli yli kuukausi. Silti otti tiukille. Muutamana päivänä jäi kirjoittamatta tyystin kokonaan - jouluaaton aatto, jouluaatto ja uudenvuodenpäivä - ja näistä jälkimmäisenä krapulan takia. Jaksoin kuitenkin. Tahti ei ollut maailman helpoimpia, mutta koska olin niin loppusuoralla, taistelu kannatti. Taistelu kannattaa aina loppusuoralla. Siinä vaiheessa iskee sellainen sukkela imu, jonka pyörteessä apua ei anneta eikä armoa pyydetä. Ja ihan lopussa annoin itselleni luvan improviseerata.
Sodan sain loppumaan, oliko se jo joulukuun puolella. Mutta sitten oli vielä Epilogi. Täytyy Limingassa viimeistellä tiedosto tulostettavaan kuntoon. Onneksi se saatiin tallenettua tikulle.
 Suoraan sanottuna en halua tietää, mitä muut ovat täällä sillä välin puuhailleet. Jotain kivaa kumminkin. Iise elin kuukauden niin kuin motissa tietämättä paljoakaan Limingan saati kansanopiston tapahtumista. No soitin toki Mikaelille eräässä vaiheessa mutta täällä oli silloin vasta palattu lomilta. Harmittaa hieman kun jäi se viime vuoden viimeinen viikko väliin. Ja tältä vuodelta jo kaksi viikkoa pulkassa.
 Pitää varmaan ruveta sitä näytelmää vääntämään. Sekin kaipaisi jotain suolaa. Viime syksy oli helvetti ja kevät saa luvan olla parempi. Mutta sellainen oli viimekin vuosi. Ei tuloksia ilman vaivaa. 
                                               
                                                                                                 Terveisin Uuno Hiukka