Leikki: Kuva

Mies, nainen, tuulee. Seisovat jäällä. Pimeää. Lunta kinoksissa. Horisontti kaukana. Naista palelee. Hän ei muista miten joutui sinne. Mies on outo ja pelottava. Miehen päällä on karhunnahasta tehty turkki. Kädessä keihäs. Onko nainen vanki? Mitä he odottavat?

He ovat seisoneet siinä kauan. Tuuli on purrut naisen posket punaisiksi. Varpaat ja sormet ovat turrat. Kaatua ei saa. Katua ei myöskään.

Naisesta tuntuu, että tämä on hänen omaa syytänsä. Siltä tuntuu, vaikkei hän muista mitään.

He jäävät jäälle seisomaan. Pian aurinko nousee horisontista.

*******************

Sitten kysymykseen: Mitä me täällä kivikoulussa nyt perjantaina teemme?

No, käymme läpi taas niitä Raamattutekstejä. Kävimme tänään läpi Oskarin ja Lauran tekstit. Essi haluaisi, että me leikkisimme enemmän. Olemme nyt liian aikuisia. Huono kasvusuunta. Palautepuhekin on kyllä ollut todella tarkkaa ja vakavaa (aikuismaista). Teemmehän tekstejä oikeaan julkaisuus. Ehkäpä sisäinen lapsemme säikähti. En tiedä. Hyvä, että saamme taas leikkiä ihan luvan kanssa.

Miten se yksi viisaus meni?
Armeija tekee miehen,
taidekoulu ihmisen,
mutta kirjoituslinjalta syntyy lapsia.

Minä menen kohta kuulemaan palautetta Essiltä syksyltä. Saan kansioni takaisin. Saan ehkä numeronkin todistukseen.

Sen jälkeen aion minäkin leikkiä. Teen omasta Raamattuaiheestani leikkitekstin, tajunnanvirtaa, annan mennä mihin virta tarinan vie. Ehkä sen avulla saan siihen keveyttä.

Nyt se oli sellaista poliittista puhetta. Yleistyksiä ja yläkäsitteitä. Olin mennyt piiloon niiden taakse. Siispä täytyy ottaa uusi lähestymistapa, jossa minäkin olisin esillä, rohkeasti ja läsnäolevana.

Sellainen aamu. Iltapäivällä saamme kuulla kaikki Susannan runot!

Kahvia, teetä, runoja ja omenan makuisia suklaakeksejä.


Heidi