Näyttää se kevät tulevan, luulen ma. Eipä siitäkään kaikki pidä, eräällä kaverillani on kevätmasennus. Mikäs siinä, onhan niitä syysmasentujiakin. Itse olen iloinen tuosta sulavasta lumesta, lämpenevästä ilmasta ja kirkkaasta auringosta. No, nyt on pilvistä, mutta kuitenkin. Paistoi se tänään, ja lämmitti. Sulatti. Maan ja mielen. Oikeastaan piti päivän leikki kirjoittaa, mutta mutta. Ei nyt. Ei leikitytä. Tai sitten leikki tuntui liian vakavalta. Pitäisi vielä kaikkien luettavaksikin. Ehdin minä sen vielä raapustaa, mutta ei nyt. Ei ihan vielä.

Laura nojailee ikkunalautaan ja katselee taivaan harmautta. Koneella näyttää hänelläkin olevan auki samanmoinen sivu kuin minulla. Kumpi ehtii ennen, saapi nähdä. Mikäs kiire tässä, kahdella nuorella. Ei tarvitse kiirehtiä kello viiden teellekään. Laura sitäpaitsi laittoi kahvipannun juttelemaan tyhjälle eteiselle.

Kuljin tänään eksyneenä ensin kirjastossa, sitten kaupassa. Kirjastotäti peri maksuja ja varoitteli lainakiellosta. Enhän minä ole kuin yksi köyhä opiskelija, joka kiltisti hyödyntää kirjaston palveluja. Ei niitä aina muista palauttaa ajallaan, kotiutuvat mokomat kirjat liian hyvin. Annoin kuitenkin  periksi ja maksoin laskua vähän pienemmäksi. Huomiseksi olisi pitänyt löytää niitä Essin toivomia kirjailijoita, jotka itselle ovat tärkeitä. Missähän maailmassa minä kirjoja olen ikäni lukenut, kun ei tunnu kukaan nousevan kunnolla esille. Ei kai se pakko ole. Eihän meidän tämänpäiväinen kirjailijavierailijakaan, Eija Jaakola, tiennyt kirjallisuuden lajeja. Osaa sitä ilmankin kirjoittaa, kaiken maailman elatiivitkin ovat ihan turhia sanoja. Tai taisin joskus itse kirjoittaa, että turhia sanoja ei ole. Kuitenkin. Eksyin vähän aiheesta.

Kaupassa unohdin täydellisesti, mitä sieltä olin menossa hakemaan. Kiertelin hyllyjä, eikä mikään tuntunut oikealta. Mukaan sitten tarttui nuudeleita, pizza (joo,ei olisi pitänyt) ja chilipähkinöitä. Vielä en ole keksinyt, mikä alkuperäinen ostotarkoitus oli. Ehtiihän senkin myöhemmin, elän minä siihen asti ilmankin varmasti.

Tiistain lehdessä oli Aurinkoinen ajatus: ”Älä ikinä siirrä huomiseksi sitä, minkä voit tehdä aivan yhtä hyvin ylihuomenna.” Viisas mies tuo Mark Twain. Ja tähän väliin muistutus. Muistakaapa tallentaa kirjoitustanne välillä, tai paha näppäinyhdistelmä tulee ja syö vahingossa lauseet. Blogiin kirjoittaessa kannattaa hyödyntää Wordin olemassaoloa. En sitten omia opetuksiani ymmärrä aina ottaa käyttöön.

Sain, taas, palautetta päiväkirjastani. Että se pitäisi laittaa myyntiin. Omalaatuinen tapani tehdä sitä ilmeisesti miellyttää ihmisiä. Reagoin hokemalla päiväkirjan olevan minun. Nepä olivatkin ovelia pirulaisia ja keksivät, että myydään toistemme päiväkirjoja. Ettei sitten itse tarvitse omastaan luopua.

 

Selitän, mutta minulla onkin energiapäivä. Kaverillekin mesessä puhun kuin en olisi viikkokausiin sille sanaakaan sanonut. Aamun auditoriohetki söi kyllä energian vähäksi aikaa, mutta sain sen onneksi takaisin. Peittoa ja mattoakin ulkoilutin tänään. No niin, joku voisi hiljentää minut jo. Ihan turhaa höpötystä. Hankkikaa kaikki itsellenne salarakas, niin lähtee asiat sujumaan.

Marjaana