Havaintoharjoitus 29.8.2006

Istun vanhan rakennuksen ainoan pöydän ääressä kirjoittamassa yksin. Kahvin maku on vielä suussani. Astiat helisivät, lusikat kilahtelevat. Ovi aukeaa naristen ja sulkeutuu vaimeasti pamahtaen. Tuoksuu vanha, pölyinen, kostea keinonahka ja muovi. Poskiani kuumottaa. On hiki. Ilma on ummehtunut ja tunkkainen. Pystyn vain istumaan ja kirjoittamaan, kääntämään päätäni oikealle ja vasemmalle. On ahdasta. Ketään muita ei näy missään. Korvakoruni helisevät. Sanomalehti rapisee. Joku kävelee ohi. Raikkaan suihkusaippuan tuoksu leijailee eteeni. Nousen ja kävelen ikkunan eteen. Nojaan valkoista ikkunalautaan vasten. Janottaa. Ulkona tuuli ravistelee koivunlatvaa. Sadepisarat valuvat ikkunaruutua pitkin. Viileä tuuli hipoo kämmenselkääni. Jostain kaukaa kuuluvat autojen vaimeat äänet. Käsivarsiani ja jalkojani kuumottaa. Jään viileän ikkunan luo. Sähkökaappi hurisee itsevarmana. Vesi tipahtelee räystäältä. Vaimeaa rummutusta. Puinen silta kiiltää märkänä kauempana pihalla. Toimistontäti tekee vielä töitä.

***************

Vanha blogitekstini elokuulta 2006. Mitä on muuttunut vuoden aikana? Retorinen kysymys. En odotakaan, että kukaan tietäisi vastauksia. Tiedän jotain, mutta nyt tuntuu etten tiedä sittenkään.... mitään.

Nyt kivikoulu on tyhjä. Ei tietokoneita, ei sohvia, ei mattoja, ei pöytiä, ei nettiä... Täytyy keksiä jotain muuta tekemistä. Mitä?

Huomenna on päättäjäisjuhla klo 1300.


Heidi