Essi antoi kaikille päivän leikiksi tehtävän olla mieltä jostain, johon tässä ja nyt uskoo. Mielipide pitää perustella ja laittaa nettiin.

Mielipide:

Kirjailija ei voi elää ja kirjoittaa yhtä aikaa.

Perustelut:

Katsoimme äsken videolta kirjailijahaastetteluja. Mieleeni jäi Eeva Kilven runo, jonka hän itse huokaisten lausui:
"Minä hullu.
Vaihdoin elämän sanomiseen."

Videolla eräs toinen kirjailija kertoi kuinka on sitä mieltä, että kirjailija tekee itselleen täysin oman maailman oikean maailman rinnalle. Tuolla maailmalla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Tuohon maailmaan voi upota. Vain sellainen ihminen, joka on käynyt tuolla maailmassa ymmärtää toista samanlaista matkaajaa. Sellaisia ovat kirjailijat tai kirjojen maailmoja rakastavat lukijat.

Eeva Kilpi sanoi, että siinä menettää paljon kun vaihtaa elämän sanomiseen (kirjoittamiseen). Menettää ihmissuhteita ja lapset kärsivät.  Minulle tämä kysymys on tärkeä tässä nyt. Minulla on kaksi maailmaa: taidekoulun kirjoittamisyhteisö ja arkinen kotiperheparisuhde. Aamuisin on helppo hypätä kivikoulun maailmaan, mutta iltapäivisin kestää aikansa palata takaisin arkimaailmaan ja sen vaatimuksiin. Tuntuu kuin en pääsisi irti.

Valitsenko elämän vai kirjoittamisen? Enkö voisi saada molempia? Joku viisas sanoi, että kaiken voi saada, mutta ei yhtä aikaa.

Mutta kun se imu siihen kirjoittamisen maailmaan on niin suuri. Se kutsuu. Olen menossa kohti sitä tilaa, että istun kirjoittamassa vahvasti siinä hetkessä omassa maailmassani. Ympäröivä maailma häviää ja uppoan s-kirjaimista tehtyyn mereen, katselen vokaaliaurinkoa ja annan pilkkujen sataa pilvistä.

En voi kirjoittaa ja elää yhtä aikaa. Seuraavaksi testaan, onko järkevää ja mahdollista hyppiä päivittäin kahden maailman välillä.

Heidi