Luennon tauolla mainittiin Katri Manninen. Pitäähän se huomio tähän blogiin pistää. Kutrihan on tuttu myös blogimaailmassa.

Kutri on ruokavalio-liikunta-laihdutusguru, joka on myös kokenut jotain uuttakin tämä vuonna. I' am back kirjoituksessaan hän mainitseen saaneensa lievän hermoromahduksen. Hyvin normaali tarina: liian kova vauhti, meno päällä, projekteja, toimintaa... jne. Hän kiinnostuikin toipuessaan henkisistä ja mystisistä asioista. Yleensä juuri henkisyydestä useat uupuneet saavat apua. Opitaan rentoutumaan ja ehkä ajattelemaan positiivisemmin. Ymmärretään hengähtämisen taito ja se, että itselleen pitää olla armollinen. Ei saa vaatia mahdottomuuksia. Kutrilta on ilmestyykin nyt aiheeseen liittyvä kirja: Luksusmuija saa mitä haluaa.

Kutrin blogi onkin täysin erilainen kuin ennen. Nyt hän kirjoittaa henkimaailman asioista (esim. taivaallisista tukijoukoista). Aikaisemmin en ollut kiinnostunut ollenkaan hänen blogistaan, mutta nykyisin jopa silloin tällöin vilkuilen sitä.


Heidi

ps. Tämä viikko on muuten ollut Valtakunnallinen Positiivisuusviikko. En ole muistanut siitä mainita, koska olo ei ole itselläkään ollut kovin positiivinen (sellaista se syksy teettää). Siispä poimin tuon linkin materiaalipankista tänne tarinan nimeltä:

Läpi harmaan kiven

Maanviljelijä oli kierrellyt traktorillaan ympäri isoa kiveä, joka sijaitsi keskellä hänen peltoaan. Kivi oli aiheuttanut harmeja jo vuosikausia. Monesti olivat työkalut rikkoutuneet kiveen niin keväällä kynnettäessä kuin syksyllä satoa korjatessakin.

Kun leikkuupuimuri eräänä syksynä taas kerran karahti kiveen ja keskeytti kiireellisen työn, päätti isäntä hankkiutua siitä eroon.

Hän tarttui lapioon ja yllättyi. Kivi oli maanpinnan alapuolella vain kymmenen sentin verran. Hän totesi kiven lohkomisen ja poiskuljettamisen olevan melko vaivaton urakka.

Lastatessaan kivenmurikoita traktorin lavalle, oli hänen pakko samalla hymyillä – itselleen. Kuinka paljon kiusaa kivi olikaan aiheuttanut ja kuinka helppoa siitä olisi ollut päästä eroon jo paljon aikaisemmin.

Kuinka usein meillä onkaan tapana vähätellä pieniä ongelmia vaikka ne aiheuttavatkin toistuvaa mielipahaa. Meillä tahtoo olla niin kiire eteenpäin, että emme ehdi tuhlata niihin aikaamme – ainakaan juuri nyt.

Kuten maanviljelijäkin teki, pyörimme saman ongelman ympärillä. Päätämme hoitaa asian kuntoon myöhemmin, mutta harvoin niin todellisuudessa tapahtuu – ennen kuin on pakko ja ennen kuin kärpäsestä on tullut härkänen.

Jos sinulla on toistuvasti harmia samasta asiasta, tartu siihen kaksin käsin ja hoida se pois päiväjärjestyksestä saman tien.