Tämä on nolo tunnustus.
Joka joulu tulen ostaneeksi itselleni lahjan. Vahingossa, sanon itselleni tiskillä. Kaiken varalta, pettymyksen varalta.
Mistä ihmeestä Lähimmäinen osaisi ostaa minulle Gösta Ågrenin Täällä hirmumyrskyn silmässä - runokokoelmaa? Sehän ensinnäkin maksaa melkein kolmekymppiä, ehkä hän, hädissään siitä että Eeva-Liisa Mannerin Kirkas, Hämärä, Kirkas -kootut on loppuunmyyty paikallisessa kirjakaupassa, tarttuu johonkin...
Eeva Kilven koottuihin, ehkä?
Niihin minulla ei enää jouluostoksilta ole varaa. Tämä on apurahakuukausi. Laskimme viranomaisen kanssa juuri viime viikolla apurahakuukauden saldon kirjailijalle: 1300 euroa ja rapiat. Sillä ei juuri lahjoja ostella, hyvä jos leipää ja voita. Valivali. Mulla on Göstan suomeksi ilmestynyt runokokoema ja olen tästä asiasta hyvin iloinen kirjan jo etuajassa, kesken joulupuuhien, yksin, kotona, kääreistä avattuani ja "haa" itselleni hämmästystä ja iloa esittämällä kiittänyt Hyvästä joululahjasta.
"Ei sun olis tarttenu."

Otsikon niminen kokoelma perustuu ajatukselle että minun suosikkirunoilija ja sielunystävä Gösta Å on lukenut Heideggerinsä (Oleminen ja aika) ja Wittgensteininsa (Tractatus logico-philosophicus) ja kommentoi runoin filosofien ajatuksia, joita myös siteeraa runojen yhteydessä.



Voidakseen vaieta, täälläololla on oltava jotakin sanottavaa.
                                                                Martin Heidegger




Hiljaisuus?

On olemassa hiljaisuus,
joka huutaa kovempaa
kuin hylätyn nuken
mykkyys ja historian
pohjaton tyhjyys. Se on
armo tuomion muodossa.
Se ei paranna; se jättää
hyvästit. Näetkö
kuinka puu, joka on

kuivunut veistokuvaksi
itsestään, seisoo
kaukana toisten
huminasta? Se ei ole
hiljainen; se on
valmis.

Gösta Ågren (WSOY 2006)



E