Olen ikävystynyt. Katsotaan millaista tekstiä tulee aikaiseksi. Minuun iskee makeanhimo ja otan kaapista kuivattuja aprikooseja; tummanpunaisia eli ei siis rikillä pintakäsiteltyjä. Ne ovat keltaisia ja luomuttomia.

Napostelen ikävääni.

Muistelen menetettyjä rakkauden hetkiä ihmisten kanssa, joihin olen elämäni aikana törmännyt. Ei huvita napostella itsesäälin parissa kovin pitkään. Suljen herkkupussin. Kirjoittaminen on huomattavasti mielekkäämpää, se avaa tiloja. Tunnemaailma on minulle energiaa. Täältä puuttuvat niin seurapiirit kuin yksinäisyyskin.

Olen vähemmän ikävystynyt.

Luin aiemmin päiväsaikaan Oscar Wilden satukokoelmaa onnellinen prinssi ja muita tarinoita. Sydänproosaa. Rakastan opettavia kertomuksia. Ihan sama onko ikäraja suosituksia.

Täällä asuntolan huoneessa on melkoinen kaaos. Epäjärjestys ei haittaa. Itse asiassa ikävöin kämppäkaverin läsnäoloa. Kaipaan Topin juttuseuraa. Hirmuinen ikävä!

Missähän Topi on vappunsa viettänyt? Hänkin on kotoisin Suomussalmelta. Yhtä sosiaalisia ollaan molemmat – me aloittelevat taiteilijat. Toinen kuvataiteilija, joka öisin piirtelee luonnosvihkoonsa, ja aina kun ei saa unta, kuuntelee musiikkia kuulokkeilla. Eikä se kannettava CD-soitin pysy kiinni ilman avaamattoman pilttipurkin painoa. Toinen on kirjoittaja, joka lukee ja runoilee vuoron perään, ja valvoo toisinaan yhdessä Topin kanssa, vaikka hän ei tiedä mitään.

Satun olemaan myös se henkilö asuntolassa, joka nousee aamulla ensin tiskaamaan ja keittämään aamupuuroa.

Rakastan tiskaamista käsin. Jumaloin puuroa ruokalajina!

Kaipaan jo sitä hetkeä, kun Topi palaa lomalta asuntolaan, ja ikävöin myös hänen lapsuudenystäväänsä Marjaa. Hänkin opiskelee kuvataidelinjalle. Ei olla nähty vähään aikaan.

Huomaan kirjoitukseni tutkielmana johtavan siihen, että minulla on rakkauden tunteita
(yhteenkuuluvuutta kuin rockbändissä) kämppistä kohtaan. 

petri