Kun Pirjo lukee runoa:





Niin juhlat ovat ohi.
Sataa lunta hitaasti ja
ihmeellisesti kuin muistan
lunta kerran sataneen valkoisen talon
yllä. Meidän on palautettava
kaikki mistä tuli ilomme, ei kuitenkaan
sen muuttumista kuvaksi. Eikä sen
muuttumista Sataa lunta roskille
ja serpentiineille, sataa lunta
lumelle ja muutamalle kynttilälle lumessa, joka pyryää
kuin huimaus. Lauhkeita päiviä,
vesi: Totuus on se, ettemme olleet
edes huomanneet matkustavamme.

Tua Forsström kokoelmasta  Lumileopardi
(1987)