Hyvä on. Tulen myöhästymään auditoriosta, jossa minua odottaa kuusikymmentä opiskelijaa. Hoitakoon Ville heidät, sillä en lähde tästä ennen kuin olen kertonut lyhyen tarinan miehestä nimeltä Pentti.

(Omistettu "sinulle, jota ei ole, vielä.")

Kerran tunsin miehen jonka nimi oli Pentti. Seurasin häntä, miten hän kaikesta, itsestään huolimatta lopulta löysi naisen joka oli kaikkia muita naisia kauniimpi, Pentin omaakin vaimoa kauniimpi ja koska oli mies, Pentti rakastui.
"Sinäkin olet kaunis," maailman kaunein nainen sanoi Pentille.
"Sinä olet kaunis ihminen," maailman kaunein nainen toisti.
"Olenko?" sanoi Pentti.
"Olet," nainen vastasi. "Sinä olet maailman kaunein."
"Olenko?" Pentti kysyi vielä.
"Olet," nainen toisti.
Ja Pentti meni peilin eteen ja huomasi olevansa kaunis.
"Niin olenkin. Minä olen kaunis," Pentti sanoi.

Ja Pentti tuli tästä hyvin iloiseksi. Pentti meni kotiin. Häntä vastaan, heti eteisessä, tuli Pentin vaimo.
"Arvaa mitä," Pentti sanoi vaimolleen. "Minä olen kaunis."
Vaimo katsoi Penttiä.
"Kyllä sinä olet Pentti," vaimo sanoi pitkään Penttiä tarkasteltuaan.
"Ei," Pentti sanoi, "Kyllä minä olen kaunis."
"Et sinä ole kaunis, sinä olet Pentti," vaimo sanoi.
"Olenko minä Pentti?" Pentti kysyi.
"Olet. Sinä olet Pentti," vaimo vastasi.
"Olenko?" Pentti toisti.
" Sinä olet Pentti," Pentin vaimo sanoi ja vaimo oli Pentin peili.
"Sinä olet Pentti," vaimo toisti vielä ja sanoi: "Täytyyhän sinun olla Pentti. Minä sentään tunnen sinut. Minä olen tuntenut sinut aina."
"Kyllä. Olet oikeassa," Pentti sanoi vaimolleen.
"Sinähän tunnet minut. Sen täytyy olla totta. Aina minä olen ollut Pentti, enkä kyllä muista milloin olisin ollut kaunis. Minä en edes tiedä, voivatko Pentit olla kauniita,"  Pentti sanoi.
Ja niin Pentti jäi kotiin. Ja unohti naisen, joka oli maailman kaunein. Ja, niin väitetään, lopulta, unohti oman nimensä.

 Tämän tarinan kirjoittamiseen meni viisi minuuttia. Vielä ehdin auditorioon.

Essi