En tajua perheiden dynamiikkaa. Ihmeellistä touhua, kerta kaikkiaan.
Minä ehdotan että (ääneen en uskalla) Ne menee toiseen huoneeseen joilla Ei ole joulurauhaa ja hyvää tahtoa. Ja ne jotka haluavat siivota ja olla vittumaisia voivat mennä huoneeseen siivoamaan ja ihmettelemään piparinmurusia ja laskemaan viinilaseja sillä aikaa kun Ne, joilla On joulurauhaa ja hyvää mieltä jäljellä (kaikesta huolimatta) voivat mennä omaan osaansa taloa, joka on suuri ja kestää tämän kyllä, ja siellä kirjoitella rauhassa läppäreillään ja lukea kirjojaan ja juoda ties monettako lasia viiniä ja nauraa ja syödä itsensä örvellyksiin, jonka jälkeen nousta ylös ja mahtailla vatsat pystyssä, jonka jälkeen sanoa "painiskellaan!" jonka jälkeen painiskella hyvällä maulla niin, että ne jotka haluavat kaikesta huolimatta pelata oveluudella ja ottaa toisen jalasta kiinni vaikka toinen ihan selvästi on voimakkaampi, saa ottaa jalasta kiinni.
On hiki.
Painittiin juuri.
Siinä paremmassa osassa taloa.
En ymmärrä perheitä, en.
Tämmöinen tarina: Pariskunta tulee laitokselta. Niiden takapenkillä on kaksi vauvaa, jotka ovat hiljaa. Mies ja nainen, pariskunta, etupenkillä. Mies ajaa koska mies ajaa aina. Nainen katsoo miestä ja sanoo: "Oletsä koskaan ajatellut että perhe-sanassa on erhe?" Mies nyökkää, mutta ei puhu. Mies, juurikaan, ei puhu. "Siitä on vain p pois. Erhe," nainen toistaa.

Jouluiloa toivon.
RRrrrrrauhaa, toivon, perkele.
Hikisenä matsista: Essi