Loman jälkeen kuulemme ääniä.
Aamulla vieraana oli Eija Jaakola, runoilija ja kuvataiteilija. Luovuuskouluttajana  hän puhui järkeviä siitä, kuinka kestää Jumalten keinussa, kuten Eino Leino sen kirjoittaa, vuoristoradassa, kuten Jaakola siitä puhuu. Luova ihminen elää maniaa ja depressiota vaihtelevissa sykleissä. On hyvä opiskella omansa "ettei tartte vetää viinaa tai kuolla ennenaikasin." Jaakola on löytänyt joogan ja sen filosofian, jokaikinen tekeminen, kun sen tekee meditoivasti, läsnä ollen, on joogaharjoitus, hän sanoo.
Samaa väitän sinnikkäästi kirjoittamisesta.
Kirjatärppinä Eija Jaakolalta Donna Fahrin Jooga. Aion hankkia omaksi heti.
Uhkailin ryhmää Taatan joulupakinoilla (F.E.Sillanpään) tästä lähin aina, kun eivät reagoi minun huutoon. Suhuässillä kuuntelimme taatan laulantaa kohisevalla nauhalla, sekä ihanan Esko Salmisen laulamana Eino Leinon tuotantoa. Housut vieläkin pyörivät jalassa. Mahtava. Alan antautua ääntä kohti. Se on voimakas ja intiimi väline. Kirjoittaa radiolle. Yle ottaa meiltä vastaan matskua jos kirjoitamme medialle mieluusti. Mitä se on, jää nähtäväksi, tuo mieluinen. Ensi viikolla kiikutamme saaliimme Radio Suomen tiloihin.
Lempiääniä, lista minun oppilailta:
- musiikki, kun se tulee jostain kaukaa eikä melodiaa eikä sanojen ääntä kuule, esim. joen rannassa.
- lipputangon naru, kun se tuulessa hakkaa tankoa vasten
- tuli kaikissa muodoissa
- tuuli
- kissan kehräys, kun se tulee ensin kauempaa ja on kohta korvalla ja menee kauas ja tulee lähelle ja menee kauas ja tulee lähelle ja menee kauas
- erään ihmisen nauru
- vesi, ensin kaukana niin että sen kuulee vähän ja kun kävelee lähelle, kun se pauhaa ja menee kaiken yli
- kahvinkeitin kun se porisee ja naksuttelee
- tietokoneen humina
- sahaaminen

E