Valo tekee aamulla sen mitä siltä odotankin: Taittuu siniseen.
Mustaa jäätä.
Tuoksuu lumi. Tämä on hyvä vuodenaika. Muistanpa kaksi syksyä ennen tätä tarkasti ja hetket, joita tapahtui. Lumen tuoksu tekee muistille temppuloisia - ihana aika. Tykkään siitä että värit ovat murrettuja, kesä on liian paksu ja rehevä kaikilta osin tämä on kauniimpi.
Närkästytti tuo kirjoittajien parjaaminen. Ensinnäkin: Taulut aiheuttivat keskustelua kuten niiden oletti. Jos seinällä on iso perse siitä puhutaan. Eri asia on, miksi taulut otettiin pois. Kesken kirjoittamisen Paavo soittaa: Hannu ottaa kaikki taulut pois.
"Onkse nyt siellä."
"Joo."
"Ottaa kaikki."
"Joo."
"Minä tuun sinne."
"Joo tule ei se kyllä kannata."
"Onko vihanen."
"On."
"Ei se ole puolen tunnin päästä."
Suljen luurin. Puolen tunnin päästä taiteilija Lukin soittaa.
"Koskaan en ole ottanu yhtään työtä alas. Se oli hyvä ripustus, neljä tuntia tehtiin sitä. Kerta yksi, minä otin kaikki."
Ymmärrän ja pahoittelen. Lupaan hyvitellä viinillä kun on sen aika. Illalla Hannu tuli minun luo ja löi omaan seinääni ostamani taulun. Se peittää koko seinän. Mies, alasti, nousee vedestä. Tai on siihen laskeutumassa. Nyt olohuoneen seinästä kolme neljäsosaa on veden peitossa. Hitto että minä tykkään tuosta taulusta, se on voimakas työ. Ja muistuttaa minua siitä ettei saa pelätä vettä - oli se kylmää tai ei. Hommaan illalla taulun yläpuolelle spotin. On hyvä että täällä on draamaa, tilanteita, tapahtumia.

Joutuupa ihminen miettimään

a) suhdettaan perseeseen ja

b) suhdettaan taiteeseen.

Mutta kirjoittajia ei pidä syyttää sensuurista vaan keskustelusta!
Tämä on hyvä ryhmä. Pälyilen mustasukkaisena ympäriinsä kesken proosailun. Juon kahvin ennen kuin muu porukka tulee. Paikat ovat sotkussa: Kilo-, ei, läjäkaupalla runoutta lattioilla ja sohvilla. Meininki on erinomainen, ja ulkona tuoksuu lumelta.

Saako toivoa biisin?

Se, mikä alkaa: "Olen polkuni päässä/tuhansistani erään/Ja niitä on täynnä maa...


Essi