eikä oma maailmansa, se on maailmaa. (...)
Kun sä luet hyvän runon, sen jälkeen ja sen aikana sä olet entistä enemmän siinä missä sä olet, omassa elämässäsi. Sä et näe sitä uudella tavalla, sä näet sen, bonjaatko. Sä et huomaa olevasi maailmassa, sä olet maailmassa.

Sanoo Veijo Meri.

Tavoite kevääksi: Oppia hengittämään tekstissään. Tehdä siitä turvallinen paikka.