Ennen kuin loma alkoi, puhuimme Essin kanssa käsikirjoituksestani. Kerroin hälle päähenkilöideni menneisyydet, tarinan syvät vedet ja aivan kaiken. Essi kysyi että eikö minulla räjähdä pää kun siellä on niin paljon tavaraa. Ei räjähdä ei. Tulee vain jännitystä elämään, joka tuntuu joskus niin auttamattoman tylsältä.

Olisi vaan ihan kiva jos sinne päähän mahtuisi muutakin kuin nuo hahmot ja tuo tarina. Uutta on hankala tehdä kun on niin paljon vanhaa ja keskeneräistä alla. Pätee vissiin myös talojen rakentamiseen.

Jos joulu ei olisi jo mennyt, pyytäisin joulupukilta vähän lisää tehoja uuniini. Pullat paistuu liian hitaasti. Tarvitsee ainakin pari päivää että pääsee edes alkuun.

Ja fantasiasta en tykkää, mutta fantastista pitää olla. Koskaan en oo juonu maitoo.

- Iris.