- No se on Essi Kummu hei mä olen tässä nyt, ovella.

- No ni hyvä. Mulla menee tässä vielä... kymmenen minuuttia. Mee sisälle sinne koululle ettet jäädy on kylmä, me ollaan täällä kolaamassa.

- Ei se mitään. Mä käyn vaikka tossa Siwassa sillä aikaa.

- Hyvä.

Kuljen puhelimen. Käyn Siwassa. Palaan. Seison ovella. Soitan ovikelloa.

Ei mitään.

Soitan ovikelloa. Oikein rinkutan.

Ei mitään.

Mies tulee.

Mies (avaa oven kädellä): Se oli auki.

Mä: Ai. Jaa.

Mies: Ei se mitään.

Mies katsoo minuun ja katseessa lukee jotain muuta kuin "ei se mitään." Menemme miehen työhuoneeseen.

Mies: Mikäs?

Minä: Minun kortti. Se on vanhentunu. Ei toimi.

Mies hymähtelee. Miehen punatukkainen työkaveri tulee sisään ja vielä kolmas mies, kaikilla neonkeltainen liivi jossa heijastimet. Miehen kaveritkin hymähtelevät. Etsin korttia lompakosta. Hypistelen kympin seteliä sieltä esille ja takaisin piiloon.

Minä: Sitä ei nyt löydy...

Mies hymähtelee. Tätä kestää aikansa. Lopulta löydän avainkortin. Mies laittaa sen lukijaan ja väittää että siinä on virtaa.

Minä: Eikä ole. Kokeilin. Ei avautunu ovi. Minä ostan nyt uuden, sitte.

Mies: Et tartte uutta. Tässä on nyt käyttäjäpohjainen vika.

Miehen kaverit nauravat. Punatukkainen tuijottaa minua haluavasti.

Minä: Mutta se ei toimi.

Kaikki nauravat. Katson punatukkaista, onko sormusta.

Mies: Ootko ollu hotellissa lähiaikoina?

Minä: Joo. Miten-

Mies: Niissä on norjalaiset systeemit. Ne norjalaiset osaa. Käytetään vaan näin korttia ja vedetään sitte pois (mies sohii korttia edes takaisin lukijassa. Miehen työkaverit pärskähtävät äänekkääseen nauruun). Kato nämä on semmosia että sun pitää Odottaa. Hetki. Viis sekuntia ainaki. Ja sitte kuuluu semmonen ääni. Ja sitte ovi avautuu. Ja sitte pääsee sisään.

Mies: Että kyllä tämä ongelma on nyt ihan käyttäjäperäinen.

Sulla on käyttäjäperäinen ongelma housuissas, ajattelen, katson punatukkaista. Punatukkainen katsoo minua. Ei sormusta. En panisi.

Minä: No kiitos nyt tästä nöyryytyksestä.

Panen kympin takaisin lompakkoon ja nousen ylös.

Mies: Eipä kestä. Mene kokeilemaan.

Minä: Mutta jos se ei toimi-

Mies: Kyllä se toimii.

Nauravat.

Alan nauraa itsekin. Hemmetti. Sohin pipoa alemmas silmille. Olen sotkeutua kaulahuiviini. En punastu, ajattelen. Enkä punastu. Kun lähden tästä, ajattelen, en kompastu.

Mies liivissä, ei punatukkainen, eikä tämä: Jos se on käyttäny sitä liikaa. On kulunu.

Mies: Ei ole kulunu. Ei tätä tyttöä ole näkyny salilla niin usein.

Tyttöä?

Minä: Mutta jos se Ei Toimi.

Mies: Kyllä se toimii..

Minä: Käyttäjäperäinen vika...

Mies: Mun veli on insinööri. Mä olen vuoden nauranu tota vitsiä.

Ja nyt, vihdoin, pääsit sitä käyttämään sitten. Pakenen selkä edellä ovea kohti. Näille en uskalla sitä kääntää. Nauravat. Minulle. Menen enkä kompastu portaissa. Kun suljen oven, Pam, se pamahtaa kuin olisin heittänyt sen kiinni. Nauru raikuu minun perääni vielä pitkään. Kuulen sen autolle asti.

Jahas, pitää pakata salikassi. Mun sikspäkki vaatii viilaamista.

Essi