Oulun kaupunginteattterin ohjaaja Heta Haanperä opettaa kirjoittajia yhdessä miehensä, kaupunginteatterin dramaturgin Jukka Heinäsen kanssa.
Join juuri kahvit Hetan kanssa. Hän pahoitteli opetuksessa tapahtunutta:
- Hitto mä ensin opetan ton kaavan, kaiken teoriassa ja sitten me aletaan lukemaan tätä näytelmää (David Mametilta jotain, muistaakseni) ja mä huomaan että kaava ei tietenkään päde just tähän näytelmään.
- Joo mä tiedän mistä sä puhut. Mutta eikö se ole hyvä asia? Opettaa että tässä nyt on kaava ja se pitää oppia ja tässä nyt on näytelmä ja se ei sitä tottele.
- Niin. Kai se vain on niin lopulta että sitä pitää vaan mennä jonkun häpeänsä läpi ja tehdä sitten ihan mitä huvittaa.

Se on hyvin sanottu.
Yksioikoisesti ja kärjistäen nyt esitän asian tässä, asian johon usein törmään. Kirjoittaminen se vaan ei ole matematiikkaa. "Jos haluat opetella jotain helpompaa, tutustu ydinfysiikkaan," kehottaa Pohjoismaisen kirjallisuuspalkinnon tämänvuotinen ehdokas, kirjailija Leena Krohn kirjoittajia ja muita.
 
Essi