Ei tiedä itkisikö vai nauraisiko, kun lukee taas Iltalehteä netin kautta. Jos otsikkona on

"Hämeenlinnan susi pysyi hukassa"

niin... Sanaleikin lukemattomat mahdollisuudet osa. 275. Tekee vain mieli hakata päätä seinään. Ehkä se sitten on jonkun mielestä hyvä juttu. Tai on kai, jos kerran lehden otsikkoon on päässyt. Ehkä minua kuitenkin hieman enemmän itkettää kuin naurattaa.

Itkettää myös erään toisen jutun takia. Tai oikeastaan enemmän ärsyttää ja suututtaa kuin itkettää. Kun tämä kunta päätti jälleen tänä iltana hieman säästää. Ja se säästö tapahtui taas vaihteeksi katuvaloissa. Tai siis siinä, kun niitä ei pidetä päällä. Jollei liukastu kun ei näe jäätä tai tipahda muuten vaan jokeen kun ei näe sitä, niin sitten pelästyy puolikuoliaaksi, kun yhtäkkiä joku kävelee edessä! Niin kuin minä kävellessäni asuntolaan päin. Oli kivaa, taas. Ensi kerralla sitten jotain muuta.

Oli tänään kyllä hyväkin päivä, sain palautetta. Leijuin pilvissä. Tänään leikittiinkin, ja kirjoitin lisäksi yhden runon. Enpä siis valita kirjoittamiseen liittyen ollenkaan, vain eniten tuosta "pikkuasiasta".

Missä Heidin ylipirteä olemus, tarvittaisiin sitä koululle. Naurua, naurua.

Raamatun pohdinta jatkuu jälleen tällä viikolla, katsotaan mitä runolleni/runoilleni tapahtuu vielä.

*Pudottaa puolihuolimattomasti säksättävän äänen olkapäältään* Sille jotain muutakin tekemistä välillä, kiivetköön takaisin.

Marjaana