Aurinkoa +20. Kävin uimassa. Kolme poikaa, ikä arviolta 12-14, hyvät iät, seisovat vastarannalla.

Olen uinut puomille jossa on hyppyri. Vesi kimmeltää veteen, semmoisia veneen kokoisia läikkiä aurinkoa, pojat katsovat.

- Hyppää kolmosesta!

- En mää uskalla!

- Mitä!

Vastarannalle on matkaa.

- En taida uskaltaa!

Sama poika, muut pyyhe olalla, rimpulajalat:

- Hyppää ykkösestä!

- En USKALLA!

Pojat kävelevät pois. Siinä on risukko vieressä menevät sinne. Paljon ei ole muita, aamu on. Olen lukenut kansansatuja, miten karhu niissä on tyhmä eikä osaa. Pelkuri, sanoo ääni minulle ihan sama sanon takas. Oo ite kolmetoista vuotias poika. Oo ite kolmikymppinen vanha ämmä joka ei uskalla mitään muuta kuin laskeutua veteen kuin eläkeläinen.

Niin oonki.

Niin olenki.

Semmoisia hämähäkkejä vedenpinnalla, kevyet nopeat jalat, nappaavat ruokaa ja nielevät sen niitä on perhe.

Piti kävellä puoli kilometriä toiseen paikkaan uimaan kun näki että on kaloja ja nyt tuolla pomppasi. Tarinassa Karhu, kettu, isäntä, emäntä, renki ja seppä käy hyvin ketulle. Isäntä saa sen pyyntimatkalla satimeen mutta kettu sanoo että jos sanon kolme hyvää asiaa niin päästätkö pois ja isäntä on niin tyhmä että päästää.

Isäntä menee kotiin.

Vaimolleen hän sanoo ketun hyvät asiat: "Kun menee asialleen, niin panee päänsä myötätuuleen, niin saa kaikki hajut kotiin; Kun metsänelävän saa kiinni, niin sen pitää pitämän; Jos toisella miehellä tietää olevan isomman kuin itsellään, niin ei saa sanoa sitä vaimolleen." Samassa sanoi isäntä: "Meidän sepällä on paljon isompi kuin minulla." Emäntä kohta hairasi uuninkoukkuun kiinni ja kopisti kekäleitä uunissa niin väkevästi, että koukku meni rikki. Sanoi: "Nyt täytyy mennä sepälle laittauttamaan uunin koukkua."

(Suomalaiset kansansadut. 5. Eläinsadut/ SKS, Hämeenlinna 1996)

Essi