Olen käymässä maalla.
Nämä harrastavat karaokea. Minun tytär keinuttaa lannetta ja on kuin tähdet on, säteilevä, pitää mikrofonia kädessä ja laulaa popsi popsi porkkanaa. Lapset jossain välissä juostuaan käytäviä, pää olkapää sormet varpaat ja niin edespäin, väsyvät. Laitan ne nukkumaan. Eivät inahda.
Hiljaista on mutta tulee Tartu mikkiin.
Kysyn missä on viiniä koska tämä on tapahtunut ennenkin ja tapahtuu taas.
Juon viinin. Se ei auta.
Hyvin laulavat, isä sanoo.
Nyökkäilen. Luen Erich Frommia. Ihmisen osa (1947) Fromm pohtii vapautta, joka hänen mukaansa toteutuu ihmisen produktiivisuutena. Termi on alunperin Aristoteleen (sanoo Fromm) ja tarkoittaa sielullista toteutumista.
Fromm kirjoittaa, että mikäli elää vastoin omaa luonnettaan ja sen luonnollista toteutumista, kehittyy ihmiseen vahva syyllisyydentunne, joka tuntuu "epämääräisenä ahdistuksena" ja "pahana olona."
Ja: Mitä produktiivisemmin ihminen elää, sitä voimakkaampi on omatunto ja sitä suuremmin se vuorostaan edistää produktiivisuutta."
Ja arvaapa mikä on tämä "tuottoisan" vastakohta? Se on toimettomuus, tekemättömyys, kuoleman pelko!

"Ihmistä eivät tuhoa erehdykset vaan toimettomuus."

Vapaus ja onnellisuus on sitä että ihminen ymmärtää itsensä ja pyrkii toteuttamaan mahdollisuutensa.
 Vapaus on täyttä sielullista elämistä. Ymmärrän tämän ajatuksen hyvin.
Fromm kirjoittaa, ettei plroduktiivisuus ole tyhjänpäiväistä hyörinää, itsensä liikkeessä pitämistä, juoksemista, vaan syvää ja rauhassa tapahtuvaa luomista. Se ei ole pinnallista eikä pidä käyttövoimanaan valtaa tai egoa. Se on syvää olemista ja tutkimista. Tätä kirjoittaessani äiti on laulanut neljä kappaletta, joista yhtäkään en tunnista, paitsi Natalien.
Kävin itse äsken vetämässä Hei älä koskaan ikinä muutu pysy aina tuollaisena kuin nyt oot, Marraskuun ja vielä jonkun. Lumi teki enkelin eteiseen. En saanut aplodeja.
En ole yhtään tyytyväinen siihen miten juuri esittelin Frommin. En tehnyt sitä hyvin, mutta kirja vetää. Se on hyvä kirja. Frommin käyttövoimaa ovat keskeisimpien filosofien lisäksi mm. Goethen ja Ibsenin tuotanto.
("Mikset kirjoita mulle sä koskaan, miksen sinulta kirjettä saaaaaaaaa" laulaa äiti ja hänestä minä olen ylpeä.)


Essi