takana. Oulu. Miten voit?

Piristävää joka tapauksessa on huokailla notkuvien kirjahyllyjen ja markkinakojujen takana. Missasin kaikki paneelit ja ohjelman, kun oli töitä. Kuka koki messut? Kommentteja odotan.

Olin viikonlopun Mieslahdessa opettamassa treenikirjoitusta. Kyllä jokainen ryhmä on niin eri. Ihmiset antavat elämänsä ja tarinansa tarjottimella kirjoituskursseilla, hulluutta olisi olla varastamatta niistä kaikki. Tässä joitakin poimintoja (olen saanut luvan tähän):

- "(esiteltäessä) Minä kirjotin ekaluokalla tekstin, jota käytetään yhä Suomessa oppikirjamateriaalina.
- Nykyään ne opettaa suomalaisille, että saa mennä yksin saunaan.
A:  Jokaisessa meissä asuu psykoottinen vauva. Aaah Aah siellä se huutaa elämäntuskaansa!
B: Psykoottinen vauva? Jokaisessa meissä... tuolla lauseella myis paljon jugurttia.
- Tämä treenikirjoittaminen on primääritason luovaa työtä. Sensorin kanssa kirjoittaminen on sekundääritason työskentelyä..
- Ja sitteku minä makaan kotipuun alla ja aurinko paistaa ja lehdet lepattaa ja tuuli soi korvissa nii sitte minä nauuuutin.
- Minä vielä löydän semmosen miehen sen nimi on Turkka. Se lukee mulle Dostojevskin Rikosta ja rangaistusta, me ollaan kalliolla ja mulla on pää sen Turkan sylissä ja se kirja on just lopussa. Siinä on Seittemän veljestä vieressä. Turkka sopii jengeihin hyvin, mun kaveripiiriin, ja mun kännykkä on pullollaan tekstiviesteistä. Ja kesällä me lähdetään reppuretkelle Kreikkaan, Turkka ja minä ja mun tyttö ja sen poikaystävä.
- Kun sinä järjestät sen juhlan, saanko minäkin tulla? Minä panen uuden mekon. Ja paremmat kengät kuin nämä. Ja hatun. Panenko hatun?
- Pane hattu. Minä virkkaan sinulle hatun.
- Virkkaatko? Älä virkkaa. Minä panen hatun. Ihanaa. Nyt on juhlat, joita ootella. Nyt on jotakin mitä oottaa."

On taas mitä kertoa.

Läkähtyneenä,
Essi
Kiitos, Treenikirjoittaja II -ryhmä.