Palasin Berliinistä tiedon kanssa. Tietäminen tekee ihmisen vaitonaiseksi aina, sitenpä minullakaan ei enää sanottavaa ole, hiljaisuutta vain, ja unenalisia kirjaimia, mutta ne kuuluvat toisaalle. Voi kaiken dramaturgia, unen ja ilon, kun esirippu asetetaan tuohon, on tämä tarina: Joku on liukenemassa verhon taakse, luulen. Mikä lie suuri eläin. Palaan blogin ja arkisten askareiden ääreen, kun maltan kesälomilta. Mikä tarkoittaa työttömyyttä. Suunnittelin tuossa hetki sitten taiteilijan elinoikeuksien julistusta. Sosiaaliturvan mittakaavassa sitä ei ole olemassa. Mutta en halua nyt innostaa itseäni raivoon, yritän jotain muuta. Tai sitten sekoan kontaktin puutteesta ja olen tässä jo vartin päästä. Joka tapauksessa ihanaa kesänaikaa, sinä.

(Jos ehdit ja voit, luet Gösta Ågrenin runokokoelma Tääl.)

Essi