Nyt joulun jälkeen voi rehellisesti tunnustaa miten paljon inhoan nykyään sitä että joulu tulee joka vuosi aikasemmin, ensi kerran varmaan jo elokuussa. Vihaan sitä kaikkea vitun kauppallisuutta siinä. Ihmisillä on koko ajan kiire ja pinna kireällä, kukaan ei hetkeksi istahda miettimään että mistä joulussa oikeasti on kysymys. Yhdessäolosta. Mutta kun kaiken voi nykyään ostaa niin valmiiksi pakettiin niin johan se yhdessäolo unohtuu.
Se siitä nyt kuitekin. Kirjoitan tätä juttua nyt uudella läppärilläni ja olen ihan innoissani. Minulla ei ole koskaan ollut omaa konetta, ja nyt tämän syksyn aikana olen alkanut kaipaamaan mahdollisuutta kirjoittaa ihan milloin vaan ja missä vaan.
Heräsin taas tähän maailmaan vasta kaksi tuntia sitten juon itsepuristettua mehua tässä, eikä minulla ole kiire minnekään. Lähden viikonlopuksi Helsinkiin. Pelottaa hieman vieras iso kaupunki. Kaikki niin tuntematonta. Tykkään asua vähän pienemmissä. Niinkuin lappeenrannassa. Kadut tuntee ja ihmiset. Autolla on helppo ajaa kun muistaa liikennesäännöt melkein unissaan. Toisinaan joskus kyllästyy tähän pienuuteen ja siihen, että mahdollisuudet ovat rajalliset. Ja silloin tekee mieli isompaan. Oulukin joskus tuntuu ahdistavalta, kun en osaa liikkua ja niin älyttömän paljon ihmisiä. Mutta toisaalta isoissa kaupungeissa on aina se hyvä puoli, että voit näyttää vaikka kuinka erilaiselta eikä kukaan katso ennakkoluuloisena. Täällä se ei onnistu. Ihmiset eivät peitä tuijotustaan. Tulevat joskus kertomaan omia mielipiteitään vaikkei sinua kiinnostaisi edes tietää mitä joku ulkopuolinen on mieltä ulkonäöstäsi.
Ainakin kun leikkasin hiukset olen tullut paljon epävarmemmaksi. Mutta toisaalta nyt näytän ulkopäin siltä mitä olen sisältä. Riisuttu versio.
Kiitos ja anteeksi
Emilia
keskiviikko, 27. joulukuu 2006
Kommentit