Varma, jykevä kallio suomalaisessa metsässä. Metsä harventamaton. Kallio rosoinen. Viimeinen merkki luonnonvoimasta. Sitä ei voi siitä konein siirtää, eikä sitä voi hioa hennolla hiekkapaperilla. Se on sellaisenaan aito ja oikea. Liikkumattomanakin voimakas. Hiljainen. Kallio tietää mitä pitää tehdä, miten olla. Kun nuoret puut ovat muuttuneet kuiviksi keloiksi, kallio on vielä siinä ja katsoo hymyillen tätä kaikkea. Kun kallio nauraa, se tulee sen sydämestä.

Heidi