Elämä alkaa taas alusta.
Nut kaikki aamut ovat ensimmäisiä, olen opiskellut residenssielämää mutta se alkaa mennä vaikeaksi. Kaikki aamut ovat ensimmäisiä. Poissaolo kotoa tuntuu. Herään hikisenä, kuumuus. Alan kiertää residenssiä, joka on kaunis, ja  pohjaratkaisultaan nerokas. Pidän  pohjoismaisesta sisustustuulista.  Sitten alan itkeä ja sitten soitan lapsille jotka ovat keinumassa ja luövät luurin korvaan, keskeutän niiden iloa.
Ismo lähtee huomenna. Pelkään ihmisiä ja kaupunkia, pidän tuöväenkorttelista jossa asumme, koska luotan paikkoihin. En ihmisiin. Pidän siitä että paikkaa ja tilaa voi hallita. Ihmisiä ei voi. Pattitilanne.
Huomaan että Ismolla on toisin päin, siksi se rakastaa keskustoja.
Jään uksin tänne.
Saapa nähdä.
Saapa nähdä miten Berliini minua pitää. Ensimmäisenä kun palaan Suomeen aion kaivata vanhoja turkkilaisia mummoja. Saksalaista kahvia en.


Essi