Vapaa koulu.. mikä ihana autuus!

Eilen kyselin Essiltä, että mitä meillä on käsikirjoittamisessa. Tai oikeastaan, että paljonko meillä on teoriaa.
No onhan sitä.. Vastasin vastaukseen, että olen käsikirjoittamisen teoriaa tätä möyten täynnä (ja viittoilin luonnoskirjalla jostain vyötärön kohdilta.) Totuus on kuitenkin se, että olen sitä vaille täynnä, etten pysy pinnalla muuta kuin uimalla ja varvistelemalla ja minä en koskaan ole ollut kovin kuuluisa uimataidostani, muuta kuin siinä surullisessa mielessä.

Essi kuitenkin keksi ratkaisun ongelmaan: Essee, kuusi liuskaa.
Aihekin on mielenkiintoinen. sommittelu Aristoteleen mukaan.

Ryhdyin hommiin välittömästi ja kävin lainaamassa runousopin ja lueskelin sen eilen ja tein muutaman sivun muistiinpanot luonnoskirjaani. Ne kun muutan sitten kirjalliseksi, niin essee ei ole enää paljon kesken. Voin jatkaa sitten vielä vähän omilla ajatuksillani sitä.

Sain tänään oivalluksen: Ihmiskunta voi kokea valaistuksen, jos sanat saavat lihansa takaisin ja liha saa sanansa. Sinne vaistoni mukaan päästään reittiä Renesanssi-Kreikka-Mesopotamia-Kiina-johtopäätökset ja uuden luominen (sanotaanko sitä vaikka virkistäytymiseksi). Ehkä vielä jossakin vaiheessa. Olen ollut muutenkin viime ajat ihmiskunnan suhteen toiveikas, mikä on minulle kovinkin uutta. Luulenpa, että taiteilijoilla on vielä jokin merkittävä osa ihmiskunnan tulevaisuudessa. Jeesh! mutta nyt animaatioiden katseluun.

Ismo