Tälläkin hetkellä Kaisa ja Matias kirjoittavat muotokuvia messuilta. Sain Kaisalta tekstarin. Siinä se kehui, että sille on jonoa. Ja että tupakalle mentäessä joku oli huutanut perään: "Mie rakastin sitä mitä sie kirjotit!"

En ihmettele. Kaisa on näkijä. Kuten kirjoittajan kuuluu.

Luin justiinsa Valtaria:

Koko elämä ei suinkaan ole onnetonta vain siitä syystä, että sinä kuvittelet olevasi onneton. Elämä ei suinkaan ole tapauksetonta, vaikka sinä et kykene näkemään siinä tapauksia. Älä ole kuin tiiviisti korkittu pullo!

 

Mikä kieli, puhdas. Mitkä ajatukset. Tätä kirjaa en voi lukea iltakymmenen jälkeen. Koko yönä ei saa unta kun sukat pyörii jaloissa.

allekirjoittaen Kummari. Eli kummis. Eli kummisetä.